Arvo
Taannoin linnanjuhlia katsoessa havahduin, kuinka paljon suunnittelua on juhliin mennyt. Ei vain linnassa, vaan myös vierailla. Miksi näin? Koska juhla koetaan erittäin arvokkaana.
Kuulin jokin aika sitten, kuinka paljon öljynjalostamon iso seisakki maksaa, miten kauan sitä on suunniteltu, ja kuinka monta tuhatta asiantuntijaa tulee töihin muutamiksi viikoiksi. Miksi? Koska sen arvo on niin iso.
Entä yritysten investoinnit? Paljon ennakointia, laskemista ja suunnittelua valitun kaavan mukaan. Miksi? Koska rahalla on iso arvo. Rekrytoinnit? Suunnittelua, ennakointia, analysointia ja päätöksentekoa valitun systeemin mukaan. Miksi? Koska sillä on iso arvo. Olympialaisista puhumattakaan. Parin viikon tapahtumaa suunnitellaan ja ennakoidaan vuosikausia.
Jokapäiväisen työn arvo
Entä jokapäiväinen työ, jolla on jollekin arvoa ja merkitystä? Meillä on sanontoja: mennään töihin, ollaan töissä, tullaan töistä, ikään kuin se olisi jotain staattista ja paikallaan pysyvää. Siltähän se usein ei tunnu, päinvastoin olo on kiireinen, jopa stressaantunut. Mutta kuinka usein, ja missä asioissa työn arjessa minä ja me pysähdymme, ja käytämme intensiivistä ennakointia, suunnittelua, analysointia ja jopa treeniä? Vai tullaanko töihin ja ollaanko töissä, toimitaan vanhan kaavan mukaan? Osallistutaan palavereihin, lähetetään ja saadaan sähköposteja, kohdataan suunnitellusti tai sattumalta työkavereita, ja vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä sen hetken ohjaamana.
Miksi ammattiurheilija treenaa aina valmentajan silmien alla? Miksi F1-kuskin syömiset, juomiset, nukkumiset ja ajankäyttö on ennakoitu ja suunniteltu? Koska halutaan varmistaa tulokset. Eikö töissä olla juuri siksi, että on tarkoitus yhdessä saada aikaiseksi haluttuja asioita. Miksi jokapäiväisen työn pienet tekemiset ja kohtaamiset eivät saa samaa huomiota? Koska siinä hetkessä sen arvo ei ole kriittinen. Mutta tuhansien toistojen jälkeen arvon muodostus voi tuloksen näkökulmasta olla täysin kriittinen. Mitä ja miten saatiin aikaiseksi.
Arjen suunnitelmallisuus
Entäpä jos. Mitä hyötyä on, jos tarkemmin ennakoimme ja suunnittelemme usein toistuvat asiat, ja sitten toteutamme tarkasti sen, mitä suunnittelimme. Palaverit, sähköpostit, kohtaamiset. Jos aloitetaan vaikka näistä kolmesta teemasta.
Olen työssäni tavannut tuhansia esimiehiä ympäri maailman, ja kaikilla on sama tarina. Turhia palavereita, joissa jokainen omalla koneellaan touhuaa omiaan. Ei ole todellista läsnäoloa ja vuoropuhelua, myönteisestä kyseenalaistamisesta tai vapaaehtoisesta sparraamisesta puhumattakaan. Meilit kuormittavat ja keskeyttävät jotain tärkeämpää, ja vievät aikaa varsinaiselta työltä. Ei ole aikaa kohtaamisiin tai ne pitää keskeyttää, kun kalenterissa on jo jotain muuta sovittu.
Nämä ovat asioita, joihin yrityksen ulkopuolinen maailma ei suoraan vaikuta. Me voimme halutessamme sopia asioista tarkemmin ja sen jälkeen pitää kiinni sovitusta.
Miten luoda toimintaympäristö, joka haastaa ja rohkaisee pysähtymään ja valitsemaan viisaammin? Kaikki tulos on seurausta inhimillisestä toiminnasta, ja lopuksi vain teot ratkaisee. Onneksi jokainen voi halutessaan valita kuinka toimii, ja kääntää automaattiohjauksen pois. Tämä on tarkempaa työn ja kohtaamisten konseptointia yhdessä. Ja sit toimitaan kuten sovittiin!
-Markku